Water Children

Valkoisen silkin ja valon muodostama labyrintti, jonka keskellä nousee katedraalimainen kupoli – ja verinen mekko liehumassa ylhäällä kuin vieras eliö tai outo ikoni. Ohjaaja Aliana van der Horst kertoo, että taiteilija Tomoko Mukaiyama ei ensin paljastanut, miksi hänen täytyi tehdä tämä taideteos, ja hän itse vaikeni siitä, miksi hän tahtoi kuvata sitä. 

Mekko ja sille omistettu dokumentti eivät kerro vain kuukautisista vaan elämän ja kuoleman mahdollisuuksista. Ensin valkoiset otokset vuorottelevat vihreän luonnon kanssa, jonka jälkeen elokuva syöksyy värien pyörteisiin, kun naiset kertovat tarinoita raskaudesta, syntymästä, menetyksestä ja toivosta. Syntyy herkkä kuvaus elämisen taidosta. Viimeinen kuva tarjoaa ratkaisun: taiteilijan tytär pitelee punavalkoisessa katedraalissa käsissään sammakkoa. 

Upeasti kuvattu ja leikattu elokuva tarjoaa ravintoa sekä mielelle että silmälle.

Silke Brandt | Käännös: Virve Siikanen